Pikkuhiljaa alan jo olla aika hyvin sopeutunut Riobamban arkeen, ja tylsiä tekemättömyyden tuokioita ei juurikaan enää ole. Normaalisti arkipäivät kuluvat seuraavan kaavan mukaan:
5.45 herätyskello soi.
6.10 nousen kahden torkkuherätyksen jälkeen sängystä, pukeudun ja syön aamiaisen, mikä koostuu kahvista, lasillisesta pirtelöä tai jugurttia, leivästä ja joskus jostain hedelmästä.
Noin 6.40 lähden kouluun. Mario vie autolla ensin Renaton ja Danielan San Felipeen, josta jatkamme kahdestaan Salesianosiin.
7.10-13.20 on koulua. Suurin osa tunneista menee espanjankielisiä kirjoja lukiessa, vaikka joillain tunneilla joudunkin jotain tekemään. Välitunnit taas menevät mukavasti kavereiden kanssa, ja joskus koulupäiviin liittyy yllätystapahtumia, kuten opettajien jalkapallopeli tai koe, jonka ajaksi saan poistua yhdessä belgialaistyttöjen kanssa ulos.
Koulun jälkeen Mario hakee minut autolla, ja kotona lounas syödään samantien. Pöydästä saa yleensä nousta noin 14.15.
Lounaan jälkeen käyn suihkussa, vaihdan koulupuvun arkivaatteisin ja pesen hampaani. Kummallinen suihkuaika johuu siitä, että tuolloin mitä todennäköisimmin on sekä vettä että aikaa peseytymistä varten. Puhdistautumisen jälkeen vietän aikaa joko koneella, televisiota katsoen tai quenan soittoa harjoitellen.
Noin 15.30 lähden Tripiin kiipeilemään, ja lyhyt matka taittuu kävellen kymmenessä minuutissa. Kiipeilemässä käyttävät myös paikan minulle näyttänyt Evi, ja koulutoverini Andrés ja Edmundo, ja lisäksi muut kiipeilijät ovat oikein miellyttävää väkeä, joten yksinäisyys ei pääse vaivaamaan.
17.30 jätän Tripin taakseni ja suuntaan kohti quenatuntia. Opettajani Wilson Huilca asuu kaupungin toisella laidalla, joten matkaan täytyy varata se puoli tuntia. Nyt kun tunnen kaupungin paremmin, olen taittanut matkan kävellen, mutta aiemmin käytin bussia.
18.00 - 19.00 Quenatunti. Mario hakee minut autolla, jonka jälkeen haemme Jannethin kuntotanssista ja Danielan englannintunnilta San Fransiscosta. Renato on tähän aikaan normaalisti kotona tekemässä läksyjä. Minun ei tarvitse läksyistä juuri huolehtia, koska olen vaihto-oppilas enkä ymmärrä opetusta. Loppuilta kuluu iltakahvit nauttiessa ja rauhallisesti iltaa istuessa. Joskus harvoin syömme oikean aterian ravintolassa.
Nukkumaan menen vaihtelevasti välillä 22.00-24.00
Quenatunteja ei ole aivan joka päivä, vaan noin nelisen kertaa viikossa, riippuen siitä miten minulle ja herra Huilcalle sopii. Kerran viikossa on myös bänditreenit yhdessä luokkalaiseni Andrésin, ja Sebastianin ja Nicolasin kanssa. Harjoittelupaikkana toimii Sebastianin talo, ja harjoituspäivinä treenaamme 16.30-19.30, joten aikaa ei jää muille aktiviteeteille.
Viikonloppujen aikataulu onki sitten vapaampi. Lauantaina ohjelmassa voi olla mitä tahansa rauhallisesta kotipäivästä matkaan toiseen kaupunkiin. Joskus lauantaina minulla on myös quenatunti kello 16.00. Sunnuntain ohjelma seuraa samoilla linjoilla, paitsi että lounas syödään aina ravintolassa, ja aterian jälkeen menemme pääkadulla sijaitsevaan jäätelöbaariin jälkiruoalle.
Sopeutuminen Ecuadorin elämään on sujunut kohtalaisen hyvin, ja enää aika ei kulu vain uuden maan ihmettelemiseen. Puhun jo sangen sujuvaa tönkköespanjaa, eikä kielen kanssa juuri enää ole ongelmia. Ruoka on hyvää, ja minulla on omia ystävivä ja harrastuksia perheen ulkopuolellakin, ja perheen kanssa tulen toimeen mainiosti.
Onnistuneesta sopeutumisesta kertoo myös se, että jonkin mennessä pieleen kotoinen perkele on vaihtunut ecuadorilaiseen ¡Chuta! -huudahdukseen, ja kun kaupungilla nään villiä liikennettä pelkääviä turisteja, on ensimmäinen ajatukseni, että "Jaahas, gringoja."
Joissain asioissa suomalaisuuteni kuitenkin on yhä hyvin esillä. Esimerkiksi siinä missä perheenjäseneni juovat mukillisen kahvia päivässä laittaen veteen noin kolmasosa- tai puolikasteelusikallisen valmiskahvia, ryystän minä joka päivä kolme tai neljä mukillista kahdella teelusikallisella. Opittuani polttamaan cd:itä, olen myös lataillut eppuja iltojeni iloksi.
Piratismista minun täytyneekin pitää pieni puolustuksen puheenvuoro. Ecuadorissa kaikenlainen piratismi on täysin laillista, ja tähän mennessä ainoat näkemäni aidot cd:t ovat olleet perheelleni lahjoittamani levyt suomalaista musiikkia. Minulla myös on kaikki lataamani levyt täysin aitoina ja laillisina kopioina kotona Suomessa, joten moraalisestikaan en katso tekeväni mitään väärää.
Loppukommenttina mainitsen, että tuossa aivan lähistöllä sijaitsee kaksikin hautaustoimistoa, ja talomme ohi viettävää España-katua pitkin pääsee suoraan hautausmaalle. Hautajaiskulkueet ovatkin täten sangen yleinen näky, ja tähän mennessä olen nähnyt ja/tai kuullut viidentoista surijajoukon matelevan ohitsemme. Yksisuuntaisilla kaduilla nämä kulkueet luonnollisestikin aiheuttavat melkoisen liikenneongelman, joten yleensä saattojoukon perässä lipuu jono närkästyneitä autoilijoita. Hautaustoimistojen ulkopuolella julistetaan kissankokokoisilla kirjaimilla vainajan nimi ja hautauksen aika, ja tapanani onkin koulusta palatessani katsella, että minkäsniminen ruumis sieltä onkaan tällä kertaa tulossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti