Kuukausikatsaus 3

Tällä kertaa kuukausikatsaus tulee hiukan myöhässä sunnuntaina loppuneen YFU:n Amazonin matkan vuoksi. Tämänkertaisessa jaksossa tarkastelemme hiukan yhteiskuntaa.
  Nyt kolmannen kuukauden jälkeen voin toistaa sen yleisimmän vaihto-oppilaskliseen todeten, että "Ohhoh, miten nopeasti aika onkaan mennyt!" Ensimmäiset kaksi kuukautta menivät ihan normaalia tahtiaan, mutta vanhasta perheestä päästyäni elämäni kohentui huomattavasti, joten aika on suorastaan liitänyt. Samalla olen myös rakentanut uudelleen myytin latinoiden rentoudesta, sillä loppujen lopuksi kireys ja stressaus olikin vain Jannethin höyryilyä. Omalla kohdallani aikakäsitys on luonnostaan vielä suomalainen, ja joudunpakottamaan itseni menemään tapaamisiin myöhässä, ja yleensä olen silti ensimmäinen paikalla.

Politiikkaa
  Kuten suurin osa lukijositani varmaan tietääkin, on politiikka yksi suosikkihupejani, ja yksi asia jota Suomesta kaipaankin, on kunnon poliittinen keskustelu. Täällä politiikkaa olen puhunut kunnolla vain Ellenin kanssa, ja siinäkin tapauksessa pystymme lähinnä vertailemaan Yhdysvaltojen ja Euroopan/Suomen politiikan  eroja.
  Ecuadoria hallitsee toista kauttaan presidentti Rafael Correa, enkä ole vielä tavannut yhtäkään ihmistä, joka presidentistä pitäisi. Presidenttiä on minulle syytetty muun muassa korruptiosta, ahneudesta, tekopyhyydestä, diktatuurista, ihmisvihasta, hulluudesta ja homoseksuaalisuudesta.
  Correan hallituksella on tällä hetkellä menossa "La revolución ciudadana", eli "Kansalaisvallankumous" -niminen kamppanja maan parantamiseksi. Täällä Riobambassa kampanja tuntuu koostuvan muutamasta pienestä remonttiprojektista, joihin itseensä on varmaan käytetty vähemmän rahaa kuin niihin valtaviin mainostauluihin, jotka kiittävät ja ylistävät Correaa projektien toteuttamisesta.
  Politiikka näkyy muutenkin katukuvassa hyvin, kun seinät ovat täynnä Correan mainosjulisteita, ja kesäisien vaalien jäljiltä jääneitä graffitteja hallituksen puolesta ja sitä vastaan.
  poliittisen vakautensa puolesta Ecuador on tyypillinen Etelä-Amerikan valtio, ja viimeisen kymmenen vuoden aikana maata on hallinnut 10 presidenttiä, joista Correa on ollut vallassa jo poikkeuksellisen pitkään, vuodesta 2007 saakka. Maa on myös erääntasoinen poliisivaltio, sillä hallituksenvastaisista mielipiteistä joutuu vuosiksi vankilaan.
  Kaiken lisäksi maan poliisilaitos on läpeensä korruptoitunut, ja kaikesta selviää rahalla. Kuulemani mukaan poliisi rahastaa mielellään erityisesti gringoja, mistä todisteena voisi pitää jo viime viestissäni mainitsemaani censosalaliittoa.

Suvaitsevaisuus ecuadorilaisittain
  Täälläpäin rasismi ei ole lainkaan niin paha asia kuin Suomessa, vaan pikemminkin normaali osa arkipäivää. Suurimmaksi osaksi ilmentyvät ennakkoluulot ovat aivan harmittomia, eikä niillä ole tarkoitus ketään loukata. Esimerkiksi Cecilia kertoi minulle, kuinka hänen mielestään aasialaiset ovat kammottavan ruma rotu, mutta samassa keskustelussa hän puhui lämpimästi tuntemistaan aasialaisista vaihto-oppilaista, ja ystävänsä kiinalaisesta aviomiehestä.
  Mitä mustaan väestönosaan taas tulee, asuu suurin osa Ecuadorin afrikkalaisen mustista Esmeraldasin osavaltiossa pohjoisessa, mutta läpi maan väestön pigmentti vaihtelee eriasteisten tummuuksien vvlillä. Ylämaa on maan vaaleinta aluetta, ja siispä esimerkiksi koulussa jos porukassa on yksi vähänkin tummempi, on aivan normaalia vitsailla, että "pitäkää kiinni lompakoistanne, tai tuo vielä varastaa ne." Se porukan tumminkin nauraa muiden mukana.
  Mitä taas vakavamielisempään rasismiin tulee, syytetään niitä afrikkalaisen mustia vakavallakin mielellä muita helpommin varkaiksi, mutta suurin vihan kohde on kuitenkin alkupervisväestö. Edellisessä perheessäni Daniela tosiaan kertoi indígenoiden olevan hulluja ja likaisia, kun taas Renato kertoi heidän olevan maan rikkainta väkeä, mutta että he esittivät köyhiä saadakseen rahallista tukea valtiolta ja kansainvälisesti.
  Vihasta alkuperäisasukkaita kohtaan kertoo myös eräs tapaus, jonka näin kerran kadulla kävellessäni. Auto oli törmännyt indígenanaiseen, joka makasi kadulla tuskissaan huutaen muiden alkuperäisasukkaiden häntä rauhoitellessa. Häneen törmännyt autoilija taas huusi kärsimättömänä autonsa ikkunasta, että siirtyisivät hänen tieltään kadulta lojumasta.
  Luonnollisestikin tietynlaista rasismia esiintyy myös gringoja kohtaan, me kun olemme niitä rikkaita paholaisia, jotka vievät Ecuadorin naiset ja aiheuttavat kaikki yhteiskunnalliset ongelmat. Kauppiaat vaativat valkoisilta muita kalliimpia hintoja, joten ostoksia tehdessä kannattaa olla aina joku paikallinen mukana. Minun itseni kohdalla näkyvä rasismi on jäänyt joihinkin ohiajavista autoista kuuluviin huuteluihin.
  Homofobiakin on täällä aivan yleistä, ja seksuaalivähemmistöt ovatkin kenties syrjityin vähemmistö. Harvinaisempaa onkin kohdata joku ilman negatiivisia ennakkosenteita heitä kohtaan.

Suomi Finland que?
  Suurimmalla osalla ecuadorilaisistahan ei luonnollisestikaan ol minkäänlaista käsitystä Suomesta, minkä vuoksi ne muutamat tiedonjyväset mitä ihmisillä on, ovat sitäkin kiinnostavampia.
  Yleisimmin olen törmännyt ajatuksiin siitä, että Suomi on kylmä maa jossa juodaan paljon vodkaa. Tämän seurauksena saankin sitten yleensä selittää neljän vuodenajan ja suomalaisen alkoholipolitiikan iloista.
  Vaikka suuri osa väestöstä kulkee täälläkin nokiat kourassa, ei kukaan tietenkään tiedä puhelimensa suomalaisuudesta. Vain Cecilian veljentyttären mies Mauricio on tiennyt Nokian olevan suomalainen, ja hänen tietonsa yrityksen toiminnasta peittosivatkin sitten minun taloustietämykseni. Hän jopa tiesi Nokian valmistaneen aikoinaan jotain aivan muuta kuin kännyköitä, vaikka hän luulikin kyseessä olleen paperinvalmistaja. Hänen isänsä puolestaan tiesi ketoa Suomen laajasta metsäteollisuudesta.
  Muutama harva on tiennyt Suomen pääkaupungin olevan Helsinki, vaikka kaupungin nimi onkin poikkeuksetta vääntynyt ecuadorilaisten suussa muotoon Herlsinski. Yksi luokkani kolmesta Juanista on jopa käynyt Herlsinskissä, ja hän kertoi nauttineensa muun muassa kuuden euron vesipulloista ja 15 euron voileivistä.
  Muuten näihin tiedonjyväsiin kotimaastani voi törmätä mitä erikoisimmissa tilanteissa, ja esimerkiksi halloweenina yökerhokierroksellamme seurueemme vaaleaverikköjä ahdistellut paikallisjuoppo tiesi Suomen olleen aikoinaan osa Ruotsia.
  Amazonin reissullakin törmäsi muutamaan yllättävään Suomihetkeen. Matkaa varten kaikkien piti ensin saapua Quitoon kokoontumaan, ja bussimatkalla Riobambasta maan pääkaupunkiin Liisa kuunteli iPodistaan Rauli Badding Somerjoen kappaletta Bensaa suonissaan laulaen sujuvasti mukana. Itse viidakossa taas eräs joukkomme lukuisista saksalaisista piti yllään Tiilikkajärven Kansallispuiston t-paitaa.


Tässä kaikki tältä erää, kuukausikatsaus palaa jälleen ruutuun joulukuun puolivälissä.