Vuoden vaihto.

Siinä missä joulu oli juhlallisuuksiltaan suuri pettymys, oli ecuadorilainen uusi vuosi upea kokemus. Aiempina päivinä olimme Sebastianinn kanssa tehneet pari "año viejoa", eli vanerista ja sahanpurusta rakennettua nukkea poltettavaksi. Perinteisin malli on rakentaa ihmisnukke ja pukea se vanhoisiin vaatteisiin, jonka polttamalla heitetään hyvästit menneisyydelle, ja toivotetaan uusi vuosi tervetulleeksi. Viime vuoden viimeisenä päivänä kaupungilla kulkiessa näki kuitenkin kaikennäköisiä viejoja suosituista tv- ja elokuvahahmoista jalkapallojoukkuiden logoihin. Sebastianin kanssa teimme yhden ihmishahmon lisäksi parimetrisen kitaran poltettavaksi.
  Uuden vuoden aattona ennen illan juhlallisuuksia kävimme kaupungilla katselemassa pääkadulle kerättyjä viejoja, ja samalla pääsin todistamaan toista, hiukan erikoisempaa perinnettä. Uutena vuotena nimittäin nuorilla miehillä on tapana pukeutua hyvin paljastaviin naistenvaatteisiin, ja sitten he tanssivat autojen edessä rahaa pyytäen. Tämän perinteen merkitystä ja historiaa kysyessäni sain Fernandolta hyvin sekavan selityksen siitä, kuinka nuorukaiset tällä tavoin parodiovat surevia leskiä.

   
  Illalla lähdimme kouluni Salesianosin vanhaan koulupukuun puetun viejon kanssa Magdalan siskon luokse juhlallisuuksia varten. Siskot Daniela ja Fernanda viettivät lomat täällä Riobambassa, joten kuten joulunakin, oli koko perhe koolla juhlaa varten.
  Keskiyön aikoihin pellenaamarin saanut, sanomalehdillä peitetty viejo valeltiin bensalla, koristeltiin ilotulitteilla, ja sytytettiin liekkehin. Vaikka roihuava ihmishahmo olikin hiukan karu näky keskellä katua, oli tunnelma mainio ilotulitteiden paukkuesa kaikkialla taivaalla, ja koko suuren perheen toivottaessa toisilleen hyvää tulevaa vuotta. Tulen ja paukkeen jälkeen oli juhla-aterian vuoro, ja onnekseni sain istumapaikan Angel-serkun vierestä. Angelilla on oululainen tyttöystävä, joten hänen kanssaan riittää aina puhuttavaa. Vuosi sitten hän vietti joulun ja uudenvuoden ajan Lapissa, joten hänelle suomalainen talvi ja yhteiskunta ovat sangen tuttuja.

Pelle iloisena päästyään moottoripyörän kyytiin.

Bensalla valeltuna ja pahoinpideltynä tämä veijari ei enää ole aivan yhtä hilpeä.

Pelle palaa.

Hurjailtuakin tuli hiukan. Kuvassa olen minä.

Daniela oli seuraava vuorossa.

Löydä kuvasta Suomi.

Koskenkorvaa.

Angelin autostakin löytyi tuttuja symboleita.

  Herkullinen ateria jäi valitettavasti kuitenkin lyhyeksi, kun jouduimme Sebastianin ja siskosten kanssa jo lähtemään Fernandon puoleisen suvun jujliin. Fernandon suku oli kokoontunut meistä parin korttelin päässä asuvan Marcelo-sedän luokse.
  Juhliin asavuttuamme poltimme serkkujen kanssa kitaraviejon, minkä jälkeen juhlatunnelmasta ja tarjoilusta nautittiin aina aamukuuteen saakka. Uuden vuoden ensimmäinen päivä kuluikin aika lailla sängyssä, sillä itse kukin oli hiukan väsynyt juhlien jäljiltä.

  Inhottavan kulutusjoulun jälkeen aito, ecuadorilainen uusivuosi oli jotain ihmeellistä. Koko kaupunki oli vielä joulun jäliltä valaistuna, ja vaikka räikeät värikkäät valot eivät minun mielessäni joiluun sopineetkan, olivat ne mainioita nostattamaan uuden vuoden juhlatunnelmaa. valaistu kaupunki, ilotulitteet ja kaikkialla palavat nuket tekivät Riobambasta yhden ison kuhlan. Vaikka lähes kaikista viettämistäni juhlista onkin puuttunut se kuuluisa latinotunnelma, oli uusi vuosi kaikkineen aivan ehtää Etelä-Amerikkaa.