Katsaus kulttuuriin

Ensimmäisen täällä Ecuadorissa kirjoittamani blogiviestin jälkeen olen nähnyt ja kokenut niin paljon kaikenlaista, että sen kertomiseen tarvitsi kokoaniset kolme viestiä. Tässä niistä viimeinen.

 Marsusta lehmän sorkkiin

Ecuador on luonnoltaan yksi maailman monipuolisimpia maita, ja maan keittiö käyttää tätä faktaa täysin hyödykseen. Päivässä syödään kolme ateriaa, joista lounas on selvästi suurin illallisen ja aamiaisen sisältäessä yleensä vain leipää ja kahvia. Ruoka itsessään on yleensä herkullisesta, enkä ole vielä yhtäkään pahaa ateriaa joutunut sulattamaan.
  Lounas alkaa käytännössä aina keitolla, ja itse ruuan kanssa tarjoillaan AINA riisiä. Riisin lisäksi lautaselta voi löytää paistettua banaania, sikaa, kanaa, lehmää, perunoita, salaattia ja vaikka mitä. Yleensä aterian kanssa tarjotaan myös tulista ají-kastiketta, johon olen tykästynyt siinä määrin, että tänään lounaalla perheeni vitsaili, että minun olisi pitänyt lähteä Ecuadorin sijasta Meksikoon. Ruokajuomana tarjotaan paikallisista hedelmistä ja marjoista tehtyjä mehuja, ja paikallisia hedelmiä ja marjoja tosiaankin riittää. Suurimmasta osasta en ole koskaan kuullutkaan, ja etenkään espanjankielisiä nimiä en todellakaan muista.
  Keitot ovat oma lukunsa sinänsä, sillä yleensä keittoihin laitetaan ne osat eläimestä, jotka eivät muuhun ruokaan kelpaa. Jos siis tarjolla on kana- tai naudanlihakeittoa, niin sieltä löytyy joka ikinen kerta muutama epämääräinen möykky lihaa, luuta ja sisäelimiä, joista syötävä osa on sitten itse eroteltava. Kotona möykyt voi onneksi ottaa käteen ja kalvaa hampailla, mutta keiton syöminen ravintolassa on mitä mainiointa harjoitusta kirurgin urasta haaveilevalle. Alkuun nämä keittomöykyt ymmärrettävästi hiukan hirvittivät, mutta niihin totuttuani keitot ovat itse asiassa aika maukkaita. Etenkin jos niihin lisää paljon ajía.
  Aterioden välillä juodaan janoon joko vettä tai virvoitusjuomia, joista olen erityisen ihastunut paikalliseen sitruunasoodaan, jota kutsutaan nimellä limonada.

 Aina silloin tällöin täällä törmää muihinkin suomalaista kummastuttaviin ruokalajeihin kuin möykkykeittoon. Tässä niistä muutamia:

Marsu
 Kuka tahansa Madventuresia katsonut tietää, että täällä Andeilla Marsua pidetään häkin sijasta ruokapöydässä. Vielä en valitettavasti ole kyseistä herkkua päässyt maistamaan, muta sekin aika tulee varmasti koittamaan. Kaikki tapaamani ecuadorilaiset ovat vakuutelleet sen olevan ehdotttoman herkullista.

Keittoa popcornin kera
 Silloin tällöin täällä on tapana lisätä keittoihin popcornia oman maun mukaan. Kummalliselta tuntuva makuyhdistelmä on yllättävän hyvää. Etenkin pinaattikeiton tapauksessa.

Kasvispastaa riisillä
 Kuten sanoin, lounaan kanssa on aina riisiä. Oli lounas sitten mitä tahansa.

Lehmänsorkkakeitto
 Nimi kertoo jo kaiken. Itse sorkka ei maistu yhtään miltään, ja on tekstuuriltaan lähes höttöisen pehmeää.

Kofeiiniton valmiskahvi
 Hirvein tähän mennessä maistamani asia. En ole nähnyt tässä maassa vielä yhtäkään kahvinkeitintä, vaan kahvi on aina valmiskahvia. Yleensä nämä kahvit ovat ihan nautittavia, mutta herranen aika sentään, kyllä kahvissa pitää kofeiinia olla!


My name is Slaoner. Tomo Slaoner.

Näin parin viikon jälkeen perheeni keskusteluista alkaa jo ymmärtämään hiukan, ja pystyn joskus itsekin sanomaan jotain espanjaksi. Nimeäni ei kukaan luonnollisetikaan osaa lausua, joten perheeni kutsuu minua yksinkertaisesti Tomiksi.
  Paikallisesta puheesta olen huomannut sen verran, että espanjantunneilla j:nä lausuttavaksi opetettu ll lausutaan täällä vuoristossa sh-äänteenä. Kaikkia tuntemattomia ihmisiä, kuten poliiseja, autonpesijöitä, turvamiehiä ja ohikulkijoita on täällä tapana kutsua nimellä "jefe", eli "pomo".
  Suomen kieli aiheuttaa totta kai kaikissa jotka sitä ovat halunneet kuulla suurta hilpeyttä, ja perheeni on erityisen ihastunut sanaan "punajuuri". Kun asuin vielä aluevastaavan Cecilian luona, jouduin selittämään hänen tyttärelleen Alelle ja tämän ystävälle normaalien kirosanojen lisäksi, kuinka suomeksi sanotaan "apteekki" tai "Paavo Pesusieni".
  Sisarukseni Renato ja Daniela käyttävät huomattavan osan vapaa-ajastaan television katseluun, ja tunnollisena vaihto-oppilaana tietenkin istun heidän seurassaan katsomassa espanjaksi dubattuja Simpsoneita ja elokuvia. Television tarjonta itsessään on myös välillä sangen hämmentävä kokemus. Esimerkiksi eilen televisiota katsellessamme sain ensin seurata, kuinka pilailutekohampaita pitävä, Elvikseksi pukeutunut mies ahdisteli naisia, kunnes ohjelma aivan yhtäkkiä vaihtui uutiskatsaukseksi jostakin taidetapahtumasta presidentin palatsin edessä, minkä jälkeen kolme naisiksi pukeutunutta miestä lauloi jostakin Ismaelista. Sen jälkeen ohjelma taas aivan ilman varoitusta vaihtui vakavamieliseksi uutislähetykseksi Yhdysvaltain itärannikon myrskystä. Panin myös merkille, että ecuadorilaisissa mainoksissa esiintyvät ihmiset ovat yleensä selvästi keskivertoa ecuadorilaista vaaleampia.

Kulttuurieroja
 Kotona ollessa täällä pidetään kenkiä jalassa sisällä, peti on pedattava joka aamu ja kuten kerroin, alusvaatteet ja sukat on pestävä itse. Tänne tulee aina tiistaisin nainen pesemään vaatteita, ja joka päivä täällä on toinen nainen laittamassa ruokaa.
  Sisarukseni ovat myös olleet erittäin kiinnostuneita Suomesta, ja erityisesti saunan kuumuus ja alastomuus, ja talven kylmyys ovat herättäneet heissä järkytystä. Olen myös joutunut selittämään, miksi hirvet ovat autoilijoille vaarallisia, ja miltä hirven- tai poronliha maistuu.
  Ecuadorilaisten auvaitsevuustaso, ja monikulttuurisuuden arvostus ovat sellaista tasoa, että Alexander Stubbin kaltaiset modernit eurooppalaiset ihmiset saisivat täällä sydänkohtauksen. Daniela esimerkiksi kertoi minulle, ettei hän ole rasisti, mutta alkuperäisasukkaat ovat hulluja ja likaisia. Hänen mukaansa Renaton suhtautuminen indegenoihin on vielä rajumpi. en ole kehdannut kysyä häneltä itseltään asiasta. Kiinalaisissa tuntuu myös olevan jotain aivan erityistä, sillä joka kerta kun tämän kohtalaisen suuren vähemmistön edustajia näkyy kadulla, huomauttaa perheeni siitä erikseen.
  Välillä perheeni ajatuksenjuoksusta on myös hankala saada otetta. Renato esimerkiksi oli ehdottoman varma, että sana Karjala (Karelia) tulee espanjan kielestä, ja hän ei voinut millään käsittää, ettei se yksinkertaisesti ole mahdollista. Tänään taas kun kysyin, että mitä espanjankieliset romaanit maksavat täällä Riobambassa, niin käteeni lykättiin 50-sivuinen, osittain kuvitettu vihkoversio Dostojevskin teoksesta Rikos ja Rangaistus.
  Ecuadorilainen ajankäyttö on myös aivan omaa luokkaansa. 15 minuutin tauko voi helposti venyä tunnin mittaiseksi, ja suunnitelmat muuttuvat yhtä nopeasti kuin sääkin.
  Lopuksi voisin mainita, että tätä viestiä kirjoittaessani alkoi kadulta kuulua surullista soitantaa, ja ikkunasta ulos katsoessani näin hautajaiskulkueen, johon kuului arkun ja mustiin pukeutuneiden surijoiden lisäksi poljettava jäätelökioski.

Lihaa luiden ympärille

Kuten sanoin, täällä vuoristoteitä pitkin ajellessa korvat voivat lukkiutua, mutta etenkin maisemiensa puolesta tiet ovat ihmeellinen kokemus. Matkalla Riobambasta Quitoon näin laamoja, lehmiä, härkiä, vuohia ja hevosia laiduntamassa vuorien rinteitä pitkin levittyvillä pelloilla, ja palmujen ympäröimiä maalaistaloja rinteiden alla ja päällä. Erityisen ihmeellinen on kuitenkin Riobamban vieressä sijaitseva Etelä-Amerikan korkein vuori, Chimborazo, jonka yli kuuteen kilometriin kohoava, majesteettinen lumihuippuinen hahmo tuntuu kuuluvan pikemminkin johonkin fantasiataruun kuin todelliseen maailmaan. Upea kokemus oli myös järvi nimeltä Laguna de Yambo, jota pysähdyimme ihailemaan pari sataa metriä järven yläpuolella sijaitsevalta näköalatasanteelta. Kaukana alhaalla levittyvä peilityyni järvi, ja kilometritolkulle Andien kaunista vuoristomaisemaa olivat todella henkeäsalpaava näky.
  Mitä taas säähän ja luonnonilmiöihin tulee, niin täällä Ecuadorissa kaikki voi muuttua silmänräpäyksessä. Kaunis auringonpaiste voi hetkessä muuttua ukkoskuuroksi, ja iltaisin kirkas auringonvalo muuttuu puolessa tunnissa sysipimeäksi yöksi.

Orientaatio
  Kuten kerroin, oli orientaatiossa kaikkien huonetoverina saksalainen, joten minäkin jaoin huoneeni Julian-nimisen germaanin kanssa. huone itsessään oli siisti ja mukava, joskin sunnuntai-aamuna kylpyhuoneen lattia oli täynnä yön aikana katosta pudonnutta rappausta.
  Orientaation vapaa-aikoina, jotka venyivät sangen pitkiksi ecuadorilaisten joustavan aikakäsityksen vuoksi, pelattiin monenlaisia pelejä, usein pelikorteilla, tai vietettiin aikaa muuten vain jutellen. Jalkapalloakin jotkut innostuivat pelaamaan, kunnes kaksi palloa oli lentänyt läheiseen rotkoon.
  Useista YFU:n järjestämisestä peleistä jaettiin palkintoja, ja minäkin voitin pienen kankaisen kukkaron talent-showsta, jossa siis esittelimme virolaisten kanssa yhteistuumin saunomista, ugrilaista sosiaalisuutta, alkoholinkäyttöä, kansallislaulujamme ja rakkauttamme itäisiä naapureitamme kohtaan.

Quito
  Myöhään illalla saavuttuani Quitoon perheeni kanssa menimmekin yllätyksekseni suoraan sisarusteni serkun, Sofian 1- tai 2-vuotissyntymäpäiväjuhliin, jossa istuin hymyillen mistään mitään ymmärtämättä juhlaväen hössöttäessä päivänsankarin ympärillä. Kun vihdoin pääsimme perheeni Quiton asunnolle, olin niin väsynyt, että nukahdin saman tien jäämättä katsomaan perheeni kanssa mustavalkoista, espanjankielistä televisiota.
  Seuraavana päivänä kävimme siis lääkärien jälkeen katsomassa nähtävyyksiä, joista ehdottomasti upein oli Ecuadorin suurin kirkko La Catedral. Etenkin, kun sen torneihin pääsi kiipeämään. Vasta kukkulan huipulla sijaitsevan kirkon tornista todella tajusin, kuinka valtava kaupunki Quito on, kun laakson kumpaankin suuntaan kaupunkia jatkui horisonttiin saakka.
  Nähtävyyksien jälkeen kävimme ostamassa minulle vaatteita Quiton vanhassa keskustassa sijaitsevasta, valtavasta, vaatelabyrintistä, jossa erehdyin nojaamaan vastamaalattuun tolppaan, minkä seurauksena musta neuletakkini sai vasempaan hihaan vihreän säväyksen.
  Viimeisenä iltana päivälliseltä saavuttuamme ajoimme onnettomuuspaikan ohi, jossa auto oli törmännyt moottoripyörään, jonka kuski makasi kadulla ruumispussissa. Täällä ainoa noudatettava liikennesääntö tuntuu olevan liikennevaloihin pysähtyminen.

Riobamba
  Täällä Riobambassa asun siis perheeni kanssa kolmikerroksisessa talossa, jonka ylimmässä kerroksessa on vain minun huoneeni ja epämääräinen pyykki-/varastotila. Minulla on huoneessani oma wc- ja suihkutila, jossa joudun pesemään alusvaatteeni ja sukkani itse. Vesi on lämmintä silloin kun sitä tulee, ja sänkykin on kyllin pitkä minulle, joten asiat ovat mainiosti.
  Kuten sanoin, niin host-äitini Janet on hammaslääkäri, joten täällä täytyy harjata hampaat kolmesti päivässä, eli jokaisen aterian jälkeen.
  Suomen lähtövalmennuksessa, kuten myös täällä orientaatiossa jankutettiin, että aina kannattaa sanoa kyllä, ja että jokaiseen tilaisuuteen täytyy tarttua. Sen seurauksena sitten lupauduin lätemään hostveljeni Renaton kanssa vuoden jokaisena päivänä kuntosalille. Jotenkinhan se vapaa-aika täälläkin kai käytettävä. Tänään kävimme siellä ensimmäisen kerran ja nyt, kuutisen tuntia myöhemmin, lihakseni ovat edelleen hiukan hellänä.
  Hauskana yksityiskohtana voin mainita, että kun täällä kuulee iloisen melodian lähestyvän kadulla, niin kyseessä ei ole jäätelöauto vaan "roskisbussi".

Quito-Riobamba-Quito-Riobamba

Ennen kuin lähdimme emäntämme Fannyn luota orientaatioon, sain huomata lentokoneiden lkentävän talon yli niin matalalta, että joka kerta niiden jylistessä yli alkoi naapurin koira haukkumaan, ja hiukan kauempana jonkin auton varashälytin pärähti soimaan niin, että tästä kaikesta seurasi melko mielenkiintoinen kakofonia. Perjantaina sitten lähdimme Cumbayan laaksoon orientaatiota varten, ja vuoristotietä ajaessamme koin ensimmäistä kertaa elämässäni korvien lukkiutumisen auton kyydissä. Perillä orientaatiossa saimme huomata olevamme ensimmäiset vaihto-oppilaat paikalla, ja kuulimme, että muut saapuvat vasta seuraavaksi päiväksi, joten meillä oli koko päivä aikaa tehdä ei mitään. Lopulta meitä sitten oli paikalla yhteensä 40, joista tasan puolet oli saksalaisia, minkä seurauksena jokaisella oli kahden hengen huoneessaan huonetoverina saksalainen.
  Kolmen kilon matkatavarani herättivät sekä YFU:n vapaaehtoisten että muiden vaihto-oppilaiden keskuudessa sekä hilpeyttä että ihmetystä, kun taas minä ihmettelin, että kuinka eräskin tyttö oli tuonut mukanaan 50 kiloa tavaraa pakkaamatta yhtä ainoaa pyyhettä.
  Kun sitten orientaatriossa meille kerrottiin Ecuadorin olevan hyvin konservatiivinen maa, ja että pojilla pitää olla siistit lyhyet hiukset, tiivisti eräs korvien päälle ulottuvat hiukset omaava saksalainen minunkin ajatukseni osuvasti lauseeseen "When it is short, it looks scheisse." Ennen koulun alkua minunkin on siis valitettavasti luovuttava hiuksistani. Muuten orientaatio meni mukavasti Ecuadorista oppien ja pelejä pelaillen, ja se huipentui sunnuntai-iltana talent-showhun, jonka suomalais-virolainen allianssi voitti esityksellään maidemme yhtäläisyyksistä Yhdysvaltain joukkueen jäädessä toiseksi.
 Maanantai-aamuna lähdimme sitten busseilla kohti kaupunkejamme, ja ennen Riobambaa jätimme kyydistä oppilaat Latacungaan ja Ambatoon. Minun lisäkseni Riobambaan tulivat tytöt Virosta, Yhdysvalloista, Belgiasta ja Saksasta, eli yhteensä viisi vaihto-oppilasta, ja meidät kaikki on sijoitettu eri kouluihin.
 Perillä Riobambassa sain sitten kuulla isäntäperheeni olevan matkoilla Yhdysvalloissa, ja jouduin jäämään muutamaksi päiväksi asumaan aluevalvojan Cecilian ja tämän tyttären Alen luokse. Ale on itse ollut vaihdossa Yhdysvalloissa, joten hän puhuu hyvää englantia, mikä onkin onnin, sillä muuten kommunikaatio pelkkää espanjaa puhuvan Cecilian kanssa olisi ollut sangen vaikeaa.
  Tiistaina sain sitten kuulla perheeni sasapuneen Ecuadoriin, mutta lähteneen lomalle rannikolle, missä perheen poika oli murtanut jalkansa, ja minä sain uuden perheen täältä Riobambasta, mikä olikin onni, sillä olin jo varsin kyllästynyt edellisen "perheeni" oikkuihin. Jouduin kuitenkin asumaan Cecilian luona vielä torstaihin saakka, jotta perheeni sai huoneeni valmiiksi. Torstaina sitten lähdimme matkalle Quitoon, josta palasimme vasta tänään sunnuntaina. Quitossa vietimme aikaa perheeni sukulaisten kanssa, ja kiertelimme nähtävyyksiä. Perheeni kaikki jäsenet myös kävivät Lääkärissä, sillä Riobambasta ei kuulemma löydy yhtä hyviä lääkäreitä. Kun olimme ylittämässä erästä katua, ajoi presidentti Rafael Correa ohitsemme valtavan autosaattueensa kanssa, ja perheeni poliittinen kanta selvisi minulle, kun sisarukseni ilmaisivat erittäin hienovaraisin sanakääntein olevansa tietyistä poliittisista kiistakysymyksistä eri mieltä herra presidentin kanssa.
 
 Mi
  Perheeseeni siis kuuluu isä Mario, äiti Janet, 16-vuotias veli Renato ja 14-vuotias sisko Daniela. Mario työskentelee insinöörinä kaupungintalolla, ja sikäli kun oikein ymmärsin, niin Janet on hammaslääkäri. Quitossa mukanamme oli myös Janetin äiti, jota perheeni kutsuu vain Abuelitaksi.
  Mario omistaa 80 tappelukukkoa, joita kävimme tänään katsomassa. Sain nähdä muutaman harjoittelutaistelunkin, enkä malta odottaa ensi lauantaihin, jolloin pääsen katsomaan ihan oikeaa kukkotappelua. Perheeni on myös luvannut viedä minut marraskuussa katsomaan härkätaistelua.

Tässä kaikki tältä erää. Viestini jäi tällá kertaa sangen laihaksi, sillä paljon on ehtinyt tapahtua näinä kymmenenä päivänä, enkä viitsi viettää liian paljoa aikaa koneen ääressä yhdellä kertaa. Kuvailen itse elämää täällä enemmän ensi kerralla.

Kee-sye-ra oo-sar el een-ter-net

32 tuntia kestäneen, Helsingin, Amsterdamin, Bonairen ja Guayaquilin kautta kulkeneen matkan jälkeen olen vihdoin saapunut Joensuusta Quitoon.

Ihmeellisen yhteensattuman jälkeen onnistuin Helsinki-Vantaan lentokentällä tapaamaan Englannissa asuvaa tätiäni perheineen, ja lounastamaan kummisetäni ja hänen avustajansa kanssa kentän ravintolassa. Suomalaisella kesälohella kanttarellikastikkeessa kelpaa jättää jäähyväiset kotimaalle.

Helsingistä lähdin siis matkaan yhdessä kahden suomalaisen Ecuadoriin lähtijän kanssa, ja Amsterdamissa sain muistutuksen nykymaailman globalisaatiosta, kun ihmiset Suomesta, Unkarista ja Tanskasta tapasivat Hollannissa matkalla Ecuadoriin. Muuten Amsterdamin kentältä jäi käteen Newsweek, Time, ja latinoespanjan fraasisanakirja, jonka englanninkielisistä ääntämisohjeista tämän viestin otsikko on otettu. Sain myös huomata hollantilaisten olevan taikauskoista kansaa, kun KLM:n lentokoneesta puuttui 13. rivi. Panin merkille myös hollantilaisten lentoemäntien huomattavan pituuden.

Suoraksi luulemallamme lennolla Amsterdamista Quitoon saimmekin huomata joutuvamme pysähtymään Aruban Bonairessa ja Ecuadorin Guayaquilissa, ja Bonairen kentällä sitä vasta tunsi olevansa kaukana kotona, kun tropiikin kuu paistoi suoraan taivaan huipulla, ja ulkoilma oli kuumaa ja kosteaa kuin uimahallin suihkutiloissa. Pitkä matka itsessään taittui hyvin koneen viihdejärjestelmästä nauttien.

Kun vihdoin saavuimme Ecuadorin maaperälle laskeutuessamme Guayaquilin kentälle, koin vihdoin sen innostuksen vaihto-oppilasvuodesta, joka on tähän mennessä puuttunut. Pilvien yläpuolelle auringonnousua vasten kohoava Andien majesteettinen siluetti, miljoonakaupungin keltaisenoranssina loistavat valot ja kuulokkeista tulviva Jimi Hendrixin Stone Free antoivat uudelle kotimaalleni majesteettisen maagisen ensitunnun.

Quiton lentokentän byrokratiasta selvittyämme meidät vietiin paikallisen YFU-vapaaehtoisen kotiin lepäämään ennen huomenna alkavaa sopeutumiskoulutusta. Emäntämme on ottanut suomalais-unkarilais-tanskalaiset vieraansa vastaan lämmöllä ja vieraanvaraisuudella, enkä voi sanoin kuvata, miten ihanaa oli tuntien lentokoneen epämukavalla penkillä istumisen jälkeen päästä oikeaan, pehmeään, lämpimään sänkyyn.

Aurinkoisen aamupäivän jälkeen paiväntasaaja otti meidät vastaan aidolla trooppisella myrskyllä, enkä ole koskaan nähnyt vastaavanlaista myrskyä. Piiskaava sade sai kadut lainehtimaan hetkessä, raekuuro laukaisi kaikkien naapuruston autojen varashälyttimet huutamaan, ukkonen jyrisi jatkuvasti ja julma tuuli riepotteli palmujen sateen sumentamia siluetteja.

Aivan kadun toisella puolen löytyi onneksi internet-kahvila, jossa istun nyt kirjoittamassa tätä. Tässä kaikki tältä erää, lisäinformaatiota seuraa ensimmäisessä mahdollisessa tilanteessa.

-Tuomo

Huomenna olen lähdössä Ecuadorin tasavaltaan yhdentoista kuukauden ajaksi. Nyt kun olen selvittänyt välini Kansaneläkelaitoksen, maistraatin, puolustusvoimien, Niinivaaran Lukion ja Ecuadorin Tukholman lähetystön kautta, ovat seikkailuni byrokratiaviidakossa viimein ohi, ja seikkailuni päiväntasaajalla voivat alkaa. Lisätietoa seuraa kun olen perillä ja löydän jostain tietokoneen internet-yhteydellä.