Quito-Riobamba-Quito-Riobamba

Ennen kuin lähdimme emäntämme Fannyn luota orientaatioon, sain huomata lentokoneiden lkentävän talon yli niin matalalta, että joka kerta niiden jylistessä yli alkoi naapurin koira haukkumaan, ja hiukan kauempana jonkin auton varashälytin pärähti soimaan niin, että tästä kaikesta seurasi melko mielenkiintoinen kakofonia. Perjantaina sitten lähdimme Cumbayan laaksoon orientaatiota varten, ja vuoristotietä ajaessamme koin ensimmäistä kertaa elämässäni korvien lukkiutumisen auton kyydissä. Perillä orientaatiossa saimme huomata olevamme ensimmäiset vaihto-oppilaat paikalla, ja kuulimme, että muut saapuvat vasta seuraavaksi päiväksi, joten meillä oli koko päivä aikaa tehdä ei mitään. Lopulta meitä sitten oli paikalla yhteensä 40, joista tasan puolet oli saksalaisia, minkä seurauksena jokaisella oli kahden hengen huoneessaan huonetoverina saksalainen.
  Kolmen kilon matkatavarani herättivät sekä YFU:n vapaaehtoisten että muiden vaihto-oppilaiden keskuudessa sekä hilpeyttä että ihmetystä, kun taas minä ihmettelin, että kuinka eräskin tyttö oli tuonut mukanaan 50 kiloa tavaraa pakkaamatta yhtä ainoaa pyyhettä.
  Kun sitten orientaatriossa meille kerrottiin Ecuadorin olevan hyvin konservatiivinen maa, ja että pojilla pitää olla siistit lyhyet hiukset, tiivisti eräs korvien päälle ulottuvat hiukset omaava saksalainen minunkin ajatukseni osuvasti lauseeseen "When it is short, it looks scheisse." Ennen koulun alkua minunkin on siis valitettavasti luovuttava hiuksistani. Muuten orientaatio meni mukavasti Ecuadorista oppien ja pelejä pelaillen, ja se huipentui sunnuntai-iltana talent-showhun, jonka suomalais-virolainen allianssi voitti esityksellään maidemme yhtäläisyyksistä Yhdysvaltain joukkueen jäädessä toiseksi.
 Maanantai-aamuna lähdimme sitten busseilla kohti kaupunkejamme, ja ennen Riobambaa jätimme kyydistä oppilaat Latacungaan ja Ambatoon. Minun lisäkseni Riobambaan tulivat tytöt Virosta, Yhdysvalloista, Belgiasta ja Saksasta, eli yhteensä viisi vaihto-oppilasta, ja meidät kaikki on sijoitettu eri kouluihin.
 Perillä Riobambassa sain sitten kuulla isäntäperheeni olevan matkoilla Yhdysvalloissa, ja jouduin jäämään muutamaksi päiväksi asumaan aluevalvojan Cecilian ja tämän tyttären Alen luokse. Ale on itse ollut vaihdossa Yhdysvalloissa, joten hän puhuu hyvää englantia, mikä onkin onnin, sillä muuten kommunikaatio pelkkää espanjaa puhuvan Cecilian kanssa olisi ollut sangen vaikeaa.
  Tiistaina sain sitten kuulla perheeni sasapuneen Ecuadoriin, mutta lähteneen lomalle rannikolle, missä perheen poika oli murtanut jalkansa, ja minä sain uuden perheen täältä Riobambasta, mikä olikin onni, sillä olin jo varsin kyllästynyt edellisen "perheeni" oikkuihin. Jouduin kuitenkin asumaan Cecilian luona vielä torstaihin saakka, jotta perheeni sai huoneeni valmiiksi. Torstaina sitten lähdimme matkalle Quitoon, josta palasimme vasta tänään sunnuntaina. Quitossa vietimme aikaa perheeni sukulaisten kanssa, ja kiertelimme nähtävyyksiä. Perheeni kaikki jäsenet myös kävivät Lääkärissä, sillä Riobambasta ei kuulemma löydy yhtä hyviä lääkäreitä. Kun olimme ylittämässä erästä katua, ajoi presidentti Rafael Correa ohitsemme valtavan autosaattueensa kanssa, ja perheeni poliittinen kanta selvisi minulle, kun sisarukseni ilmaisivat erittäin hienovaraisin sanakääntein olevansa tietyistä poliittisista kiistakysymyksistä eri mieltä herra presidentin kanssa.
 
 Mi
  Perheeseeni siis kuuluu isä Mario, äiti Janet, 16-vuotias veli Renato ja 14-vuotias sisko Daniela. Mario työskentelee insinöörinä kaupungintalolla, ja sikäli kun oikein ymmärsin, niin Janet on hammaslääkäri. Quitossa mukanamme oli myös Janetin äiti, jota perheeni kutsuu vain Abuelitaksi.
  Mario omistaa 80 tappelukukkoa, joita kävimme tänään katsomassa. Sain nähdä muutaman harjoittelutaistelunkin, enkä malta odottaa ensi lauantaihin, jolloin pääsen katsomaan ihan oikeaa kukkotappelua. Perheeni on myös luvannut viedä minut marraskuussa katsomaan härkätaistelua.

Tässä kaikki tältä erää. Viestini jäi tällá kertaa sangen laihaksi, sillä paljon on ehtinyt tapahtua näinä kymmenenä päivänä, enkä viitsi viettää liian paljoa aikaa koneen ääressä yhdellä kertaa. Kuvailen itse elämää täällä enemmän ensi kerralla.